19. huhtikuuta 2014

Treenitunnelmia laidasta laitaan

Pääsiäisperjantain rentoa viettoa koneen kanssa... No, käyhän se näinkin, huomenna tosin ehkä jotain muuta. Mutta jospa nyt kelattaisiin tämä päivä takaisin aamuun, vaikken kaikkea nyt innolla muistelisikaan.



Tänään vuorossa oli siis aluevalmennusten yhteyteen liitetyt harjoituskilpailut, joissa suoritettiin peräkkäin sekä koulu- että esteosuus. Tai ainakin oli tarkoitus suorittaa. Tämä kuulosti etukäteen hyvin hauskalta jutulta, mutta meidän osalta intoa kyllä laskivat melko mitäänsanomattomat suoritukset suoristus. Vaikka tilanteemme oli siinä mielessä helppo ettei hevosta tarvinnut kuljettaa minnekään, onnistuin silti saamaan itselleni hyvistä lähtöasemista huolimatta kiireen aikaan. Tai oikeastaan olin koko ajan pihalla pitäisikö nyt olla maneesissa vaiko kentällä ja miten tämä homma nyt menee, ja rataakin jouduin kertailemaan vähän väliä kun senkin opettelun olin jättänyt viime tippaan.

Kuten olen aiemmin maininnut, Manta on hyvin herkkä kuuntelemaan ratsastajan mielentiloja. Olin hiukan stressaantunut, poni oli hiukan stressaantunut, ja kun tämä yhdistettiin vielä liian lyhyeen verkkaan ja ponin pieneen yli-innokkuuteen kevyemmän viikon jäljiltä, ei seuraus ollut kovin hyvä. Radalla oli jännittyminen pahimmasta päästä ja poni oli kaikkea muuta kuin pohkeen ja ohjan välissä, enkä pystynyt itsekään oikeen rentoutumaan ja saamaan minkäänlaista tuupparifiilistä aikaiseksi. Viipottamisen johdosta myöt tiet kärsivät enkä tunnetusti ole muutenkaan mikään pilkunviilaaja parhaimmasta päästä, sekä lisäksi menin vielä nostamaan laukan ravin sijasta käynnistä, mutta se ei ollut nyt se olennaisin asia. Kuitenkin nämä kaikki yhdistettynä johtivat erittäin rikkonaiseen suoritukseen, joista pronsenteiksi tuli niinkin ala-arvoiset kuin vajaa 53!

Saimme myös muiden tapaan suullisen palautteen tuomarilta ja ymmärrän kyllä prossien olevan ihan rehellisesti verrannolliset suoritukseen, beessä kun tärkeimpiä asioita kun ovat ne tasaisuus ja tiet, jotka taas meillä olivat tänään täysin hukassa. Pikku-poni sai kumminkin paljon kehuja liikkeistä! Mikäli joku nyt radan haluaa nähdä, se löytyy tästä linkistä. Ei siinä kyllä paljoo katsottavaa ole, ainakaan positiivista sellaista.


Sitten suunnattiin ei-niin-hyvin fiiliksin esteverkkaan. En oikeastaan saanut minkäänlaista kontrollia ja tuntumaan poniin ja vaikka verkkahypyt pystylle sujuivatkin jotenkuten, yhden okserikiellon jälkeen päätin että mun on ihan turha startata näillä fiiliksillä 100cm rataa. Niillä korkeuksilla kun ei olla pahemmin itsenäisestikään treenailtu, joten turha hakea huonoja kokemuksia kisatilanteesta jos ei vain tunnu sujuvan.

Kisapäivä oli siis suoraan sanottuna kaikkea muuta kuin onnistunut, mutta ponia siitä on ihan turha syyttää. Se tarvitsee kaiken tsempin ja ajatuksen ratsastajalta jolloin homma toimii, ja tänään ei oikein onnistuttu. Mutta turha lannistua, tiedän sen kyllä pystyvän vaikka mihin vaikkemme tänään pystyneetkään sitä näyttämään!

Heppapäivän pelastaja oli oma pieni vauvelini, joka oli hieman löysistä viimepäivistä huolimatta tosi kiva. Löysin maastossa ihan super kivan leveän nurmikaistaleen/polun/minkälie pellon reunasta kulkemasta, ja tätä ihan super pätkää päästeltiin pariin kertaan. Kovaa ei kumminkaan menty, ihan alkuverkka raveja ja laukkoja ennen kentälle siirtymistä. Mutta joku päivä me niin mennään tekemään samaiseen paikkaan intervalleja! Kentällä sitten tein aika paljon laukkatyöskentelyä, useita siirtymisiä ja vaihtoja... Kyllä se siitä! Lopussa heppa oli niin naatti, että hyvä että jaksoi namin pureskella loppuraveista puhumattakaan. Ajattelin lopuksi päästää sen kentälle piehtaroimaan, mutta eipä se muuta jaksanut tehdä kuin möllöttää.












14. huhtikuuta 2014

Pikaraporttia tilanteesta

Kuten jotkut ehkä saattoivatkin jo Facebookista huomata, olemme aika ikävässä tilanteessa nyt. Kuten siellä sanoin, historia toistaa itseään, ja tapahtumat alkavat huomattavasti muistuttaa viime keväistä.

Mistä sitten on kyse? Ehkä sen voin mainita, kun kyseessä ei ilmeisesti mikään salaisuus pitäisi olla. Epidemiaepäily, kuumetta ja yskää. Sen tarkemmin en halua analysoida, sillä testitulokset eivät ole vielä varmistuneet. Joka tapauksessa tämä viheliäs flunssa on lähtenyt tallin sisällä leviämään ja näyttää vakavasti siltä, että meillä saattaa tulla pitkän puoleilen tauko kaikesta kisaamisesta ja muista suunnitelmista - ne voi armotta viivata kalenterista yli. Kun talli on karanteenissa niin silloin se on karanteenissa, piste.

Mietittiin, että viedään nyt Dea saman tien muualle jos sitä kautta päästäisiin pikimmiten normaalitoimiin takaisin. Mutta tältä seudulta viime vuoden kaltaista paikkaa tuskin löytyy, sillä silloin saimme Sillan - entisen ponini - mökkimme läheiselle laitumelle pariksi viikoksi. Nyt ei myöskään ole tätiä, joka lahjoittaisi seurahevosen, eikä siitä taas ole mitään takuita kuinka Dea tulisi joidenkin lampaiden kanssa toimeen. Olemme nyt kuulleet mielipiteitä eri tahoilta ja osa on ehdottomasti sitä mieltä, että äkkiä pois vaan - minne tahansa, kunhan pois - ja osa on taas sillä kannalla, että tauti pitäisi saada mahdollisimman nopeasti kiertämään koko tallin läpi, jotta se saataisiin vain nopeasti ohi ja hävitettyä. Kokemuksesta voin sanoa, että se ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin saattaisi kuvitella...



Onni on kumminkin Manta ja sen mukavat omistajat. Nytkin poni pääsee paikkailemaan Dea perjantaisessa aluevalmennuksessa,  joka on kylläkin tällä kertaa harjoituskisojen merkeissä. Suoritamme siis peräkkäin sekä koulu- että estekokeen näin kenttäkisojen ohjelmaa hahmotellen, eli aika mukavalta kuulostaa. Oletan, että menemme Mantan kanssa helpon B:n ja 80-90cm, sillä Minnan määrämissä luokkapareissa meillä olisi Dean kanssa ollut 90-100cm, mutta uskon sen olevan vielä hiukan haastava Mantalle tällä treenillä. 

Loppuun vielä muutama (huonolaatuinen...) kuva lauantaisesta koulutreenistä, joka ei kyllä kovin kehuttavasti sujunut. Jotenkin kuvaajan läsnäolo haittaa ratsastustani siinä mielessä, että alan ihan liikaa keskittyä siihen kuin tärkeimpään - hevoseen - jolloin ilmenee turhaa prässäilyä ja muutenkin hermostun paljon helpommin. Tämän takia treenaan etenkin Mantan kanssa mieluiten ilman ylimääräisiä silmäpareja, koska se on niin herkkä, että peilaa samantien kaiken jännittymisen ja hermostumisen minkä saan aikaiseksi. 

Sunnuntaina olin kumminkin myös Dean kanssa oletettavasti tarpeeksi mukavassa mielentilassa näin kuuden herätyksen ja aamutallin jäljiltä - heh - mutta ainakin se oli triljoona kertaa paremmin - oikeastaan aivan super! Käytiin ensin köpöttelemässä maastolenkki, jonka jälkeen jonkin asteisia laukanvaihtotreenejä, sekä muutenkin paljon laukkatyöskentelyä. Dealla oli keskittyminen 110% työskentelyssä ja huomasi, miten se yritti parhaansa. Niin myös vaihtotreenien jälkeen jatkui samainen pomppiminen ympyrällä, kun raukka tuuli että sitä halusin... Hupsu! Mutta nyt niihin lauantain kuviin.




8. huhtikuuta 2014

Kisakuulumisia ja hieman muuta

Paljon asiaa, paljon aikaa, vähän materiaalia, vähän toimivia aivosoluja... 



Kipeenä siis. Jos nyt aloitan viikonlopun pikaisen selostamisen hevosmessuista, joissa tuli siis vierailtua lauantaina samassa seurassa kuin viime vuonnakin. Ohjelma oli tapansa mukaan suhteellisen mielenkiintoisen kuuloinen, mitä nyt oikeasti alusta loppuun seurasin vain junnujen esteluokan. Suurin mielenkiinto oli kohdistunut Elmon kenttäklinikkaan, joka tosin harmittavasti oli siihen aikaan että Helsingistä lähtö olisi ajoittunut turhan aikaiselle, joten se jäi näkemättä. Jotain ennen kuulumatontakin päivään sisältyi, nimittäin en kantanut kotiin yhtä ainuttakaan ostoskassia! Messuilta ei löytynyt mitään minulle kohdistuvia supertarjouksia joten heräteostoksilta vältyttiin, ja niin kuin aiemmin sanoin, ei tämän hetkisellä ostoslistalla pintelipatjoja kummallisempaa ole. Yhtiä housuja tuli vain kuolattua ja super hienot ne olisivatkin olleet, mutta koska koko ei ollut aivan perfekt päätin jättää ne hyllyyn. Jäipä satanen - kuten myös muutkin pennoset - säästöön!

Sunnuntai oli kisapäivä. Aamulla sain kyydin peurikselle, josta napattiin poni kyytiin ja sitten matka jatkui 'lainakuskin' eli siis ponin omistajan valmentajan kyydissä Evitskogiin. Sen jälkeen seurasi paljon taluttelua ja odottelua ennen oman verkkaryhmän alkua, sillä kuskin täytyi käydä nappaamassa omat hevosensa paikan päälle jonka takia me olimme ponin kanssa hyvin aikaisessa. Lopulta päästiin verkan kautta starttaamaan ensimmäinen luokka eli 60-70cm, joka sujui melko kohtuullisesti ja puhdas ratahan sieltä tuli.


Laatuaikaa ponin kanssa... heh. Valitettavasti kummoisempaa materiaalia
kisoista ei ole, sillä äidin puuttuessa puuttuu myös videot ja kuviakaan en ole mistään löytänyt.

Päätin jälki-ilmoittautua myös kasikymppiin, mutta tässä välissä tulikin paljon mutkia matkaan. Siirrettiin vikaan verkkaryhmään, en ehi kouluvalkkaan, päästäänkin ensimmäiseen, ei saada verkata, laitetaan toinen kuski jos mä en ehdi... Ja niin edelleen. Lopulta kävi niin, että mikäli luokkaan mielin oli ainoa vaihtoehto hypätä se ilman verryttelyä ensimmäisen ryhmän ollessa täysi. Niinhän sitä tehtiin ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä Manta oli muutenkin hyvin väsähtäneen oloinen mikä on sille aika harvinaista kun esteistä oli kerta kyse. Rata selvitettiin puhtaasti joskin tyylipisteillä ei kehuskella, sen verran jouduin ponia puskemaan eteenpäin. Mutta kai sitä nyt hieman tyytyväinen pitää olla, ensimmäiset kisat ja kaksi puhdasta rataa, sekä hienosti käyttäytyvä ja matkustava pikkuponi! :)

Oma valmennus olikin sitten peruttu vaikken siitä mitään tietoa saanutkaan, joten hieman turhaa sählinkiä jouduttiin Mantan kanssa vääntämään. No mutta ei siinä mitään, tällä kertaa näin. Ja Dean kanssa saimme tehtyä aika mainion koulutreenin itsenäisestikin. 



Tämä viikko on alkanut hiukan ikävissä merkeissä, nimittäin taisin saada jonkinasteisen flunssan sunnuntaisesta sateessa seisoskelusta. Vaikka oireet ovat vasta alkavia päätin silti jättää koulun nyt pariksi päiväksi väliin, mutta tänään oli kumminkin pakko käväistä tallilla vetäisemässä pieni hyppytreeni lävitse. Kahdeksasta viimeisimmästä päivästä olen vain kolmena ollut Dean luona, joten sanomattakin selvää että tänään oli pakko käydä - kipeänä tai ei - etenkin kun huominenkin jää töiden takia väliin. Laitoin Minnan ohjeiden mukaisesti esteen eteen ja taakse puomit jotta hyppykaari ei veny niin pitkäksi, ja tätä sitten tulimme muutamaan kertaan pienillä korkeuksilla. Meni aika mukavasti, mitä nyt pariin kertaan heppa hieman intoaan rynni esteelle ja jouduin sitä pysäyttelemään.



Loppuviikon suunnitelmiin kuuluu ensinnäkin flunssan karkoittaminen, sekä viikonloppuna kahdet kisat. Lauantaina suunnataan Eholle hyppäämään 90cm, sillä äiti oli luuloistaan huolimatta unohtanut maksaa hepan alueluvan joten Lohjan kisat jouduttiin unohtamaan. Sunnuntaina taas käydään hölköttelemässä yksi koulurata ihan vain naapuritallilla.

5. huhtikuuta 2014

Blogi nyt myös Facebookissa!

Päätin sitten tehdä FB -sivun blogille, sillä kannatusprosentti kyselyn perusteella oli aika korkea vaikkei siinä nyt hirveän moni äänestänytkään. Onhan tämä ehkä vähän niin ja näin tämmöiselle 'pikkublogille', mutta ainakin tapahtumien päivittely onnistuu jatkossa ilman sen suurempia viiveitä. Facessa päivittely tulee varmasti myös helpottamaan Irlannin reissun aikaan, sillä onhan se nyt helppoa ja nopeaa blogitekstien rustailuun verrattuna. Mutta kokeillaan! Eli kaikki kiinnostuneet -> 

Kiireinen viikonloppu !

Kisaa, valmennusta, heppamessua ja sitä rataa... 


Huomenna matka käy siis kohti Tamperetta, vaikken alunperin suunnitellutkaan hevosmessuille lähteväni. Onhan se mukava tänä vuonnakin käydä paikalla pyörähtämässä, varsinkin kun ohjelmakin vaikuttaa aika mielenkiintoiselta ja kyllähän mä tietenkin sitä expoakin odotan... Hirveän paljon en usko sieltä kumminkaan tarvaraa kotiin kantavani, sillä Dea ei oikeastaan mitään tällä hetkellä tarvitse. Ehkä jotkut uudet pintelipatjat voisivat olla jees, sekä uusi harjalaukku. Myös Mantalle lupailin omistajien puolesta katsella jonkun siistimmän huovan kisakäyttöön, jos sattuisi löytymään. Katsotaan!

Ponin kanssa ollaan lähdössä ihka ensimmäisiin kisoihimme nyt sunnuntaina! Tämä tuli hieman extempore itsellekin, mutta ei siinä mitään. Hiukan vajaalla treenitaustalla lähdetään, sillä kotona ei olla juuri ratoja treenailtu ja hyppykerratkin on yhden käden sormilla laskettavissa. Mutta tästä syystä luokkakin tulee olemaan niinkin pikkuinen kuin 60-70cm, mutta suunnitelmissa olisi mennä siihen perään myös 80cm mikäli edeltävä sujuu kohtuullisesti. Ja tähän tulee myös toinen raja vastaan, nimittäin Dean kanssa olisi iltapäivällä kouluvalmennus ja siihenkin täytyisi ehtiä, joten kattoo nyt miten kisat etenee ja onko meillä edes mahdollisuuksia ehtiä toista luokkaa menemään Näyttää myös uhkaavasti siltä että huomisen viimeistelytreeni jää tekemättä messujen takia, sillä kyydit eivät ole minusta riippuvaisia ja oletan Tampereen reissun venyvän niin myöhään, että sen jälkeen on turha kuvitellakaan tallille ehtimistä. Mutta näillä mennään!

Mitä Deaan tulee, se on saanut tällä viikolla lomailla melko huolella. Nimittäin maanantaina äiti kävi sitä vain hetken taluttelemassa ja ti-ke olivat täysvapaat. Olipa omituista viettää kolmen päivän heppaloma! Torstaina kävin kevyesti hölkkäilemässä kentällä ja ai-että kun poni oli kivalla tuulella, niin energinen, mutta kuitenkin hyvin kuulolla ja rento. Sama fiilis jatkui aikalailla tänään, mitä nyt ulkoiset tekijät hieman häiritsivät keskittymistäni ja tämä peilautui heti hevoseen. Huomenna sitten heppa saa jälleen vapaan ellei joku innostu sitä taluttelemaan tai käymään maastoilemassa (tallilaiset?). Sunnuntaina onkin sitten se valmennus.

Loppuun vielä pikaisesti kasattu kooste tältä päivältä!

30. maaliskuuta 2014

Aluevalkkojen toinen päivä

Näin ensinnäkin, en voi sanoin kuvailla tätä ärsytyksen määrää. Olen tässä varmaan kaksi tuntia yrittänyt epätoivoisesti saada kamerasta videoita koneelle, mut ensin hajoaa muistikortti kolmeen osaan ja sitten kun vihdoin saan sen toimimaan (tekniikan ihmelapsi!) edes kamerassa koneen kieltäydyttyä yhteispelistä, ei johdolla lataaminenkaan onnistu. Kone takkuaa ja videokamera lagittaa, ja sitten kun menen tutkailemaan videoita huomaan siellä olevan miltein kahden tunnin mittainen mehupurkkivideo auton takapenkiltä käsin kuvattuna, sekä kaksi muuta yhtä mielenkiintoista pätkää niin taskuperspektiivistä kuin kentän pohjastakin, äitiii!!!! Kuvaaminen oli siis aina alkanut silloin kun sen oikeasti olisi pitänyt loppua, sekä alkanut lopetettuani tehtävän. Että näin.

Mutta jos kumminkin keskityttäisiin siihen olennaiseen, eli valmennukseen, ja iloitaan edes niistä kolmesta pikkupätkästä mitkä alkutunnista tallentui. Hirveän paljoa mulla ei sanottavaa tämän päiväisestä valkasta ole, sillä se oli aikalailla kopio eilisestä. Tulimme aivan samaa rataa mitä nyt jokin este oli muuttunut okseriksi ja toinen kavaletista pystyksi, sekä alun puomitehtävä oli vaihtanut paikkaa. Deakin jatkoi samaan malliin kuin eilen eli hieman väsyneesti ja vetelillä hypyillä, mutta tsemppasi kumminkin hienosti loppuun saakka ja viimeisestä radasta saatiin jo kehujakin.



Tämä käsitykseni vetelästä Deasta taitaa ihmetyttää hiukan muita, sillä myös eilen sain tuon kommentin jäljiltä tirskahduksia niin valmentajalta kuin muiltakin ryhmäläisiltä. Mutta vetelyys ja väsymys ilmenee eri hevosilla eri tavoilla, ja Dealla kyse ei ole eteenpäin potkittavasta laukasta ja unealiaasta hevosesta, mikä on ehkä se yleisin juttu. Meillä homma menee niin, että hevonen ei enää jaksa kantaa itseään jonka seurauksena pakka hieman leviää ja vauhti saattaa olla melko kovakin, mutta rytmi jää uupumaan ja meno on etupainoista. Siitä laukasta hypyistä tulee löysiä, laakeita ja hyvin ponnettomia, minkälaisiksi pystyin siis viikonlopun pomppuja poikkeuksetta kuvailemaan. Ulkopuolisen silmin meno ei siis ehkä näytä missään muotoa laiskalta, mutta hevosen tuntevana huomaan selvästi sen vetelyyden mikä ponnistuksissa ilmenee, huolimatta siitä vauhdista.


Dean fiilikset tunnin jälkeen !

Huomenna mennään maastoilemaan ja sitten heppa saakiin lomailla pari päivää. Loppuviikosta saattaa olla kouluvalmennus, mutta estehyppelyt taitavat jäädä itsenäisesti hoidettavaksi. Lisäksi voisi käydä loppuviikosta yhden hiukan reippaamman maaston, jotta paikkoja saataisiin availtua ja kunnon kohotusta ajatellen pienet intervallitreenit kerta viikko eivät olisi yhtään pahitteeksi.

Loppuun vielä hiukan kuvia, kun valmennuksesta kotiin päästyämme laitoin Dean hetkeksi juoksentelemaan ja nauttimaan auringon paisteesta kentälle ennen päivälepoa ja ruokailua. Eipä hepalla paljoa enää energiaa riehumiseen riittänyt, mutta naapuritarhan ponin kanssa oli kiva tehdä tuttavuutta ja taisihan se loimetta piehtaroiminenkin olla aikas mukavaa näin pitkän loimikauden jäljiltä.


















Voiko hevonen enää typerämmältä näyttää? Luppakorva laama... :D













Löytyikö suosikki kuvaa? Muistakaahan vielä äänestää kyselyssä FB-sivuihin liittyen - löytyy oikeasta sivupalkista!

29. maaliskuuta 2014

Huonokuntoinen(ko)?

Tänään oli niin ihana päivä, sään kannalta siis. Ensimmäinen lämmin päivä tämän vuoden puolella, ensimmäinen aluevalmennus ulkona. Päivä alkoi mukavasti ulkoilulla 'töiden' merkeissä ja jatkui kiirettömällä talleilulla ennen valmennukseen lähtöä. Tulin siis hieman aikaisemmin tallille, jotta sain kunnolla pestyä jalat ja hännän sekä muutenkin hinkattua Dean kutakuinkin puhtaaksi. Se on niin hirveän epäsiistin näköinen, kun möyrii kaikki päivät mudassa ja karvakin on vähän huonossa kunnossa tällä hetkellä.

Kuten arvata saattaa, lähdimme lopulta kumminkin myöhässä. Paikan päällä lisäksi huomattiin, että vyökin oli jäänyt kotiin. Onni oli kuitenkin valmennus Peuramaalla, sillä pystyin poikkeuksellisesti lainaamaan Mantan vyötä - niin hassu ajatella että ponskeilla on saman kokoiset mahat parin kymmenensentin kokoerosta huolimatta! 

Valmennus aloitettiin puomitehtävällä, joka pienen alkusähellyksen jälkeen sujui kohtalaisesti, kuitenkin laukkalähestymisillä huomattavasti paremmin. Tämän jälkeen laukattiin ihan kunnon tovi kenttää ympäri, ensin hieman rauhallisemmin ja sitten ei-niin-rauhallisesti, heh. Äiti ei juurikaan laukkailua kuivaillut kuin alkuun, sillä pelkäsin kameran muistin loppuvan. Olisi ollut ihan kiva nähdä miltä se reippaampi laukka näyttää, mutta minkäs teet.


Laukkailun jälkeen poni oli aikamoisen väsynyt, mutta Minna käski kumminkin ravailemaan niin heti sen jälkeen kuin myös aina tehtävienkin välissä, jotta poni rentoutuisisi. Mitä alun hyppyihin tulee, olivat ne aikamoista säätämistä epätasaisen tahdin vuoksi. Saatiin aikaiseksi jopa muutama ohi luiskahduskin vinosti lähestyttävällä pystylle tien ja askelmäärien ollessa täysin hukassa. Dea hyppäsi jo tässä vaiheessa aika raskaan oloisesti eli alun laukkailu vei aikalailla kaikki mehut, jolloin voiman puutteessa myös kaasu lisääntyi kun hevonen ei väsyneenä jaksa kantaa itseään samalla tavalla. Ja sitten tulimmekin sekä kuuden että seitsemän askeleen linjat viidellä laukalla.... hups. Alun hypyistäkään ei ole videoita, mutta alla kaksi rataa mitkä tulimme heti perään.




Lopussa tulimme vielä muutamaan kertaan tuon neljän esteen sarjan, ja vaikka esteet eivät missään muodosa isoja olleetkaan tuntui Dea silti olevan aikalailla kiinni puomeissa. Hypyn kaari venyi selvästi esteen taakse eli laskeutuminen ajoittui pitkälle, jonka takia välit jäivät lyhyeksi vaikka Dean normiasteikkoon sijoittuvalle laukalle ne olisivatkin normaalisti olleet juuri sopivat.


Hypyissä eron pariin viime kertaiseen huomasi siis harvinaisen selvästi, mutta on oikeastaan hyvä että mulle on jäänyt niistä parista super-hypystä se fiilis, miltä se voi tuntua ja olen oppinut huomaamaan eron. Ja toisaalta onhan se ihan ymmärrettävää, ettei heppa nyt väsyneenä torstai-perjantai suht. rankkojen koulutreenien ja alun raskaan laukkapätkän jälkeen enää jaksanut samanlaisia väläytellä. Siltikään en ole oikein tyytyväinen, varsinkaan omaan ratsastukseeni... No joo, toivotaan että huomenna sujuisi hitusen paremmin!